Siirry pääsisältöön

Muuttoliikkeessä - Hédi Fried: Skärvor av ett liv (1992)


Hédi Fried on tunnettu hahmo Ruotsissa ja 93 vuoden iästään huolimatta edelleen aktiivinen debatööri. Tai ehkä juuri siksi, Fried on nimittäin moneen kertaan ilmaissut huolensa Ruotsissa yhä enemmän näkyvistä uusnatsismin ja antisemitismin merkeistä. Fried, joka itse pelastuttuaan keskitysleireiltä ja päästyään Ruotsiin, oli sodan jälkeen vakuuttunut, että samaa virhettä ei ihmiskunta enää tule tekemään. Nyt hän ei ole enää yhtä varma.

Fried on kirjoittanut useammankin kirjan, jotka perustuvat hänen omiin elämänvaiheisiinsa. Ensimmäinen niistä on tämä nyt lukemani "Skärvor av ett liv", elämän sirpaleita. Ja sirpaleista Fried todellakin lähti rakentamaan uutta elämäänsä saavuttuaan Ruotsiin vuonna 1945 Punaisen Ristin kiintiössä.

Fried syntyi ja vietti lapsuutensa Romaniassa unkarinkielisessä juutalaisperheessä. Perheen kohtalo oli sama kuin miljoonien muiden juutalaisperheiden. Ensin perhe ajettiin kotikaupungissaan asumaan gettoon. Huhut liikkuivat ja kuolemanleireistäkin oli jo kuultu mutta se kuulosti liian uskomattomalta ollakseen totta. Sen sijaan uskottiin niitä huhuja, joiden mukaan geton asukkaat kuljetettaisiin maaseudulle työvoimaksi. Vihdoin kuljetuspäivä koitti mutta pitkän junamatkan jälkeen pääteasema oli Auschwitz. Sinne jäivät lopulta Friedin molemmat vanhemmat. Sisarensa Livian kanssa Fried siirretään Hampuriin työleirille ja päätteeksi vielä Bergen-Belsenin keskitysleirille. Englantilaisten vapauttaessa leirin molemmat tytöt ovat hengissä.

Tarinan kaava on ehkä moneen kertaan kerrottu mutta Fried tuo tähän tarinaan nuoren tytön näkökulman. Elämä keskitysleirissä ei ollut helppoa mutta tytöt onnistuvat säilyttämään ainakin rippeet elämänjanostaan. Hédi salakuljettaa leirin ulkopuolella työskennellessään suussaan vihreän puunlehden, jota tytöt ystävineen ihailevat illalla parakissa kuin maailman seitsemättä ihmettä. Ja kun joku tytöistä täyttää vuosia toiset käyttävät kaiken kekseliäisyytensä voidakseen antaa lahjoja. Hédi säästää paloja pienestä leipäannoksestaan ja yhdessä ranskalaisilta sotavangeilta saamansa marmeladinokareen kanssa lahjasta tulee paras lahja jonka pikkusisko on elämänsä aikana saanut.

Vapauden koittaessa tytöillä on vain yksi haave - päästä nopeasti normaalin elämän alkuun ja jatkaa siitä minkä sota muutamaa vuotta aikaisemmin keskeytti. Suurin haave perheensä menettäneille tytöille on perustaa oma perhe ja saada lapsia. Livian tapaama poika pääsee Ruotsiin, jonne myös Livia haluaa. Isosisko Hédi haluaisi Australiaan mutta tuntee vastuuta pikkusiskostaan ja suostuu suunnitelmaan hakeutua Ruotsiin.

Ensimmäiset muistot Ruotsista ovat Friedillä edelleen vahvasti mielessä - kuuma maitokaakao ja puhtaat lakanat. Mutta hankauksiltakaan ei vältytä: ruotsalaiset eivät osaa arvostaa tyttöjen toimeliaisuutta kun nämä nuoren tytön innossaan leikkaavat ja ompelevat lakanat ja patjansuojukset tarvitsemikseen vaatekappaleiksi. Hédin on myös vaikea hyväksyä uutta statustaan "pakolaisena" ja sitä, että he Ruotsiin saavuttuaan joutuvat karanteeniin. Heidänhän piti olla nyt vapaita!

Fried on elänyt pitkän ja uskomattoman elämän. Ruotsissa hän meni ensin naimisiin ja perusti perheen mutta miehensä kuoltua hän ryhtyi hoitamaan tämän perustamaa yritystä. Kun lapset olivat aikuisia Fried toteutti vihdoin nuoruuden haaveensa ja ryhtyi opiskelemaan lapsipsykologiksi. 90-luvulla ilmestyi tämä ensimmäinen kirja ja siitä lähtien hän on kirjoittanut ja kiertänyt puhumassa holokaustista. Tänä syksynä Fried oli yksi August-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaista kirjallaan "Frågor jag fått om Förintelsen" jossa hän vastaa koululaisten esittämiin kysymyksiin holokaustista.

Fried on eittämättä lähestymässä elämäntaipaleensa päätepistettä mutta hän jättää arvokkaan perinnön meille jälkipolville. Meidän tehtävämme on kantaa perintöä eteenpäin ja muistuttaa yhä uudestaan, että nämä nyt näkemämme varoitusmerkit on nähty jo aiemmin. Emme saa unohtaa.

Länge har jag tänkt över vad meningen kunde vara med detta påbröd, denna extra tilldelning, detta nya liv? Det tog mig fyrtio år att komma underfund med att jag är ett vittne, och att det kanske är min uppgift att berätta vad jag upplevt, trots att jag inte äger en författares penna. Vi är så få som är kvar! Vi måste berätta om detta omänskliga som har hänt i det tjugonde århundradet; det får inte försvinna under glömskans kåpa. Och det får aldrig hända igen!

**
Hédi Fried: Skärvor av ett liv. Vägen till och från Auschwitz.
Natur och Kultur 2015

Helmet-lukuhaaste: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Sylvia Plath: Lasikellon alla (The Bell Jar)

Lukutoukan Krista kirjoitti alkuvuodesta lukeneensa Sylvia Plathin Lasikellon uudestaan monen vuoden jälkeen ja siitä innostuneena tartuin myös tähän klassikkoon. Minultakin löytyy nimittäin toki Sylvia Plath -kauteni! Kirjojen välistä löytyneiden junalippujen ja muiden arkeologisten löytöjen perusteella ajoitan tuon kauden kesään 1998. Nyt kun luen kirjaa toistamiseen hämmästyn sitä, että kirja ei ollutkaan niin synkkä kuin mitä se mielikuvissani oli. Tai sitten lukijan mielentila on toinen? Tottahan kirja käsittelee synkkää aihetta - mielenjärkkymistä ja itsemurhaa. Mutta kirjan sävy on lähes tyttökirjamaisen keveä: kuin tarmokas sankaritar kirjan Esther yrittää ratkaista kahta suurta ongelmaansa, kuinka päästä eroon neitsyydestä ja kuinka onnistua tekemään itsemurha. Tyttökirjaan viittaa muuten myös tämän ruotsalaispainoksen kansi, jonka kuvituksena on Maija Louekarin piirros. Kannen kuvitus keskittyy täysin kirjan ensimmäiseen osaan, jossa Esther on saanut kesäpestin New York